Nyt on taas niin nyyhky, niin nyyhky olo, enkä oikein tiedä mistä. On vain suruttanut heti heräämisestä asti, eli peräti reilun tunnin. Ehkä se on tuo sää, nyt on ensimmäinen harmaa syysaamu koko aurinkoisen kesän jälkeen. Tai sitten minua painaa, kun mies sanoi nukkumaan mennessäni, että yksi yhteinen messengerkaveri tuntuu olevan suuttunut tai pettynyt minuun. Kyllähän meillä eräästä suunnitelmasta olivat ajatukset menneet aika pahasti ristiin, mutta en minä ollut edes tajunnut, että toinen olisi siitä pahoittanut mielensä. Sen verran abstraktin tason pohdinnoissa minä ainakin vielä liikun, en ole päässyt konkretiaan asti. Toivottavasti mies olisi saanut typykän lepytettyä.

Olen nyt tällä viikolla nähnyt montakin aivan pimeää unta. Muuten kyse on ollut huimista seksijutuista ja orgioista, mutta eilisaamuna heräsin sylitelyäni ja imetettyäni omaa pikkutytärtäni koko yön. Hassu poikkeus sarjassa. Siitä unesta jäi kyllä sellainen perustyytyväinen mieli, ja vauvahaluinen olokin päälle koko päiväksi. Miksi tuommoisissa päiväunityyppisissä ratkaisuissa kaiken pitää aina olla niin hyvin?

Tänään voisi yrittää ehtiä käymään uimassa, että edes joskus tulisi tehtyä jotain liikunnanomaista toimintaa. Ei kyllä kamalasti kiinnosta, mutta jo ihan terveydellisistäkin syistä... Niskatkin ovat niin jumissa, että jotain olisi niidenkin kannalta hyvä saada aikaan.

Niin ja Peri Nainen, visiteeraa ihmeessä niin usein kuin vain ikinä haluat, jos täältä jotain viihdykettä saat itsellesi :)