Nyt on tämän talven matkustus- ja merimyrskykiintiöt täytetty, tosi hyvällä menestyksellä. Torstaina hyppäsimme junaan ja puksuttelimme kohti Helsinkiä ja Ruotsinristeilyä, tänään palasimme iltapäivästä taas kotikonnuille. Ihanaa päästä omaan sänkyyn taas tänä yönä ilman kummempia keinahduksia...

Reissu oli kyllä tosi hieno! Ruoka oli hyvää, etenkin kasvisjuustoterrini ja unelmanpehmeä porkkanakakku kummittelevat varmasti kielen päällä vielä pitkään. Ja valkosuklaamousse, ai hitsi, se ansaitsee ihan oman lauseensa... Kovasti uskaltauduin maistelemaan sellaisiakin ruokia, joita en ole ikinä koskenut. Seisovan pöydän hyvä puoli on ilman muuta laivalla se ruokalajien runsaus, huono puoli ruokailua seuraava ähky... Ekana yönä olin aivan hirvittävän täynnä vielä monen tunninkin kuluttua, toisena iltana osasin ottaa edes vähän varovaisemmin...

Onneksi matkapahoinvointilääkkeet on muuten keksitty! Tänäkin vuonna reissullamme tuuli ihan kiitettävän reippaasti kumpaankin suuntaan mennessä. Huonoa oloa ei päässyt tulemaan lääkkeiden ansiosta, mutta kävely meni vaikeaksi ja ei se keikkuminen hauskaa ole, vaikkei nyt suoraan helpottaisikaan siihen ylensyöntiongelmaan... Tukholmassa kauhistelimme sikäläisten iltapäivälehtien lööppejä, pari ihmistä oli ihan kuollut siihen torstai-iltaiseen puhuriin ja sen sivuvaikutuksiin. Perjantai-iltana (eli eilen) tuuli oli ilmeisesti vielä kovempi tai huonommasta suunnasta, koska henkilökunta teippaili pusseja rappukäytäviin huolestuttavan lähelle toisiaan... Onneksi lääkkeet purivat edelleen, ja aamulla pussitkin näyttivät aika lailla koskemattomilta.

Tukholmassa oli kiva kierrellä muutama tunti. Tänä vuonna jopa tuntui, että ymmärsin nyt ainakin ne pienet perussanastot, jotka liittyvät kirjojen ostamiseen (siis lukusanat, kiitos, ole hyvä ja pussi...). Viime vuonnahan olimme ihan pihalla, joten tämä oli jo selkeää edistystä. Paluumatkalla laivalla uskalsin jo sanoa jotain pientä tarjoilijoillekin ruotsiksi, käsittämätöntä... Lankoja (minun oma haluni) tai seksivälineitä (joita Kulta olisi kaipaillut) emme löytäneet niiltä kaduilta, joille eksymisvaaraa uhmaten menimme, mutta sentään Vanhassa kaupungissa oli tutulla paikalla se fantasiakirjakauppa, jota olimme molemmat hekumoineet jo pitkän aikaa. Minulle tarttui koko reissulta mukaan pari Kingin vielä suomentamatonta romaania ja sarjakuvakirja "Good Lies to Tell Small Children", Kullalle Ian M. Banksin joku ennestään tuntematon teos. Helposti olisi sinne saanut kyllä menemään rahaa vaikka kuinka paljon, uskomaton kauppa...

Teki kyllä tosi hyvää saada pieni hengähdystauko normaaliarjesta ja olla pari päivää rauhassa yhdessä. Kummasti sitä riitti tolkuton määrä höpistävää ja hihiteltävää, ja hiljaisissa hetkissä ei ollut mitään painostavaa. Kunhan vain oltiin ja ihmeteltiin, katseltiin ihmisiä ja nautittiin vapaa-ajasta..