Huomasin muuten tuossa päivänä muutamana, että hyvin suuri osa netistä ja muualta lukemaani liittyy naiseuteen ja sen eri rooleihin. Äitiys etenkin mietityttää, helposti tulee seurattua useampaakin raskauspäiväkirjaa ja päiväkirjaa siitä, millaista on olla äiti sen lapsen synnyttyä. Jenni-Juulian blogista lueskelen vammaisen naisen elämää ja seuraan linkkejä hyvinkin suurella mielenkiinnolla, kirjaston kirjat ovat naisten elämänkertoja tai muistelmia. Romaaneissakin tunnun pitävän erityisesti niistä, joissa päähenkilöinä on naisia. Tällä hetkellä tosin ristipistoa tehdessä kuuntelen Tuntematonta Sotilasta kirjastosta lainatulta cd:ltä, se sotii linjausta vastaan vähäsen.

Mistähän tuo kertoisi? Todennäköisesti on ihan loogista olla jossain määrin kiinnostuneempi omasta sukupuolestaan kuin toisesta. Ainakin, jos yhtään hakee elämässä selviytymisen malleja nykyajasta tai historiasta. Naisten kiinnostuksenkohteetkin ovat lähempänä minun sydäntäni kuin miesten, tai ainakaan en muista löytäneeni yhtään miehen kirjoittamaa blogia lastenkasvatuksesta tai käsitöistä. Niitä kyllä lukisin suurella mielenkiinnolla, miehilläkin luulisi olevan sanottavaa asioihin, mutta harvemmin missään näkee sen tapaisia asioita. Toisaalta, eikös se ole vanha vitsi, että nainen muistaa ulkoa lastensa lempilelujen nimet, mielivärit ja hampaiden tulojärjestyksen, mies on hämärästi tietoinen samassa asunnossa asuvista pienistä ihmisistä. Ehkä se on vain uskottava, että perhe-elämän kirjallisia tilityksiä antavat vain naiset.

Välillä kyllä vähän tuntuu, että se naisen malli minulla on vähän hakusessa. En oikein tiedä, mitä olen, tai mitä haluaisinkaan olla. Vähän eksynyt olo, toisaalta houkuttelisi kaikki ja toisaalta ei mikään. Ehkä tämä on vain tilapäinen kriisinpoikanen, joka menee ohi, kun sitä ei liikaa mieti.

Pakko muuten vielä merkitä muistiin ihan asian sivu yksi hauska muisto tältä päivältä. Työkaveri ja poikansa pelaavat myös Simsiä, ja olivat eilen jossakin rakennuspulmassa kysyneet sitten neuvoa minultakin. Tottakai minä vastasin, kuinkas muutenkaan. Poika oli vain kuulemma ollut tosi hämillään, kun aikuiselta työkaverilta löytyi apu, ja vielä naispuoliselta... Minun on kuulemma ehdottomasti joskus mentävä sinne kylään ja näytettävä kaikki kikkakolmoset ja sellaiset jutut, joita pojat eivät vielä mahdollisesti itse ole keksineet. Suloista!