Tulin eilen olleeksi lakossa elämäni ensimmäisen kerran. Tunnin vain, mutta kunnon istumalakko kuitenkin. Tämä oli jo toinen kerta peräkkäin, kun palkanlasku takkuaa pahemman kerran, ja ensi viikolla oleva yt saa varmasti kaikki muutenkin takajaloilleen. Ja on se nyt ihan käsittämätöntä, ettei näin suuressa firmassa saada palkkoja maksuun ajallaan!

Eipä tuo lakkoilu nyt niin järisyttävä kokemus ollut. Seistiin tupakkapaikalla ja purnattiin. Taisi taas parilla suuremmalla päälliköllä korvat soida pahemman kerran... Helpolla se kyllä saatiin nujerrettuakin, kun viesti oli, että muuten rahat eivät missään tapauksessa tule ennen maanantaita. Kiristystä, mutta nollilla olevat tilit vaativat rahaa sisäänsä.

Sitä vain jäin ihmettelemään, että miten yksi joskus kuun vaihteen jälkeen lopettanut tyttö viitsi tulla hengailemaan paikalle koko aamupäiväksi, ennen kuin rahat olivat tilillä. Palkanlaskenta ja maksu eivät tapahdu meidän kaupungissamme, edes pomolla ei ole valtuuksia puuttua niihin suuremmin, korkeintaan esittää meidän asiaamme kiirehtivää viestiä omille esimiehilleen. Tuo tyttö tuli kuitenkin firman tiloihin hengailemaan koko aamupäiväksi, toi vielä aviomiehensäkin. Mukavahan se oli jutella, ei siinä mitään, mutta kummaa käytöstä. Kyllä minä ainakin keksikin vapaa-ajaksi parempaakin tekemistä!